Tietoa mainostajalle ›

Pages

maanantai 26. syyskuuta 2016

OLOHUONEEN UUSI TUOLI

konjakinvärinen nahkatuoli
Menu nojatuoli

Kerroinkin jo edellisissä postauksissa, että olohuoneeseemme on muuttanut uusi tuoli. Viikonloppuna järkkäilin vähän kotosalla ja nappailin kuvia uudesta tulokkaasta. Kyseesä on konjakinvärinen Menun Afteroom Lounge -tuoli, joka kotiutui meille vähän extempore, alun perin hakusessahan oli vähän muhkeampi nojatuoli olkkariin. Saimme tätä tuolia muutaman kappaleen Koodiin ja ihastuin tähän heti ensi näkemältä; yksinkertainen, mutta ovela muotoilu ja tuo ihana konjakinvärinen nahkaverhoilu tuntuivat heti nappivalinnoilta meidän kotiin. Konjakki ja musta pelaavat erityisen hyvin yhteen siniharmaan seinäsävyn kanssa, vähän skarppaavat tuota tilaa. Kakluunista puhumattakaan, petrooli ja konjakki ovat takuuvarma yhdistelmä. Ja jos joskus tulee tarvetta sille muhkeammalle tuolille, niin kyllähän olkkariin vielä sellainenkin mahtuu. Tämä ihanuus löytää varmasti paikkansa huoneesta kuin huoneesta.

Helena Tynell Pala
Swedese Lime
moderni nojatuoli

Tykkään aika kovin tuolin modernista, mutta silti klassiseen viittaavasta ulkonäöstä: tuoli on saanut innoituksensa kahdesta pitkän linjan klassikosta, Spanish Chairista ja käsinojallisesta Thonet-tuolista. Ensimmäisen vaikutus näkyy rennon mukavassa verhoilussa ja jälkimmäinen rungon muotoilussa. Klassisten viitteiden ansiosta tuoli taipuu minusta aika mukavasti tällaiseen vanhaankin taloon, mutta tuo silti sisustukseen vähän uudenlaista säpinää ja jännitettä. Juuri niitä kontrasteja, joita aina peräänkuulutan.


Tuolin innoittamana vaihdoin olkkariin ruokailutilassa ensin olleen vanhan itämaistyyppisen maton, minusta se toimiikin tuossa tilassa aika kivasti - ainakin näin ensi hätään. Konjakinvärisen nahan kanssa siniseen taittava matto on aika kiva, puhumattakaan kakluunista, jonka sävyihin matto käy loistavasti. Ajattelinkin hankkia salin ruokapöydän alle vaalean sisalmaton, ja kun haluan olohuoneeseen vaihtelua, vaihdan matot päikseen. Olohuoneen mattoprojekti taitaa siis päätyä jäihin ainakin hetkeksi aikaa - mitäs sitä uutta hankkimaan, kun omasta varastostakin löytyy sopiva.

Pöydällä majaileva kaktuksen sukua oleva kasvi on puolestaan viikonlopun heräteostos Piia Jaalalta, aika kiva sekin. Kulahtanut saviruukku ja kaktuksen skarppi muoto menevät kivasti huoneen muihin sävyihin. Putiikkiin jäi jos minkälaisia muitakin kaktuksia ja mehikasveja, kaikki tuollaisissa söpöissä ruukuissa. Ovathan nuo kaktukset vain aika ihania!

vanhan talon sisustus

Uusi tuoli toi tullessaan pientä muutostarvetta: puinen senkki ja sivupöytä ovat tuon kanssa ihan eri maailmaa, joten nyt viimeistään ne saavat lähteä yläkertaan. Joskus tulevaisuudessa haluaisin myös vaihtaa tuon vanhan messinkisen jalkavalaisimen johonkin skarppiin mustaan, tämä kirppislöytö alkaa olla jo vähän huojuva. Nyt lähiaikoina ajattelin etsiä sohvan vierelle vielä simppelin sivupöydän, muuten pärjätäänkin jo tämän setin kanssa aika pitkälle. Tuoli on sen verran voimakas, että eihän se ympärilleen kovin kummoisia kaipaakaan - mieluumminkin juuri vähän ilmavuutta ja tyhjää tilaa.

Here´s my new chair: Afteroom Lounge Chair from Menu. I love the simple yet classic design of the chair which is inspired by the old classics, the Spanish Chair and Thonet´s armchair. The simple form fits both modern and classic homes, and that cognac leather...it´s just stunning.

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

REMONTTIKUULUMISET VKO 38

Se olisi taas sunnuntai ja remonttikuulumisten aika. Tänään mielessä kävi oikeastaan ensimmäistä kertaa, josko nämä sunnuntain perinteiset pitäisi jättää välistä, mitään suurempaa raportoitavaa kun ei tällä(kään) viikolla kertynyt. Toisaalta sitten taas haluaisin pitää kiinni tästä postaussarjasta, sillä kyllähän kaikenlaista remontoitavaa on jäljellä aika roimastikin vielä tässä syksyn mittaan. Mitäs raati tuumaa, pidättekö mieluummin jokaviikkoisista, lyhyemmistä raporteista ajankohtaisiin remontti- ja sisustuskuulumisiin liittyen vai harvemmin julkaistavista koonneista, joissa tapahtumia ja näytettävää on enemmän? Teistähän tämä on kiinni, joten ei muuta kuin kommenttia kehiin.


Viikolla haettiin vihdoin ja viimein valmistunut portaikon kaide puusepältä. Kolmen viikon toimitusaika näytti olevan tässä tapauksessa aika suhteellinen käsite, heh. Mutta mitäs sitä menneitä muistelemaan, nyt kaide on täällä ja loppu on kiinni enää meistä. Saas nähdä koska tuo löytää paikalleen, sentään kaide on nostettu jo tukevasti ns. pelipaikan viereen - tuosta ei ole enää pitkä matka maaliin asti. ;)


Malliltaan kaide on vanhaa mallia mukaileva simppeli, pystypinnainen puukaide. Kaiteen käsijohde on samaa kaidepuuta kuin toisella puolella seinässä oleva käsijohde, ja pystypinnoihin on ajettu pieni koristeura. Kaiteen päähän tulee tuo kuvassa etualalla majaileva neliskanttinen tolppa, jonka päälle tulee pieni yksinkertainen koriste, malliltaan joko pallo tai neliskanttinen. Tämä vielä kaiteesta puuttuu, taitaa jäädä meidän tehtäväksemme askarrella tai metsästää moinen jostakin...


Tilaamani verhotangotkin saapuivat, ja näitä on mallailtu viikonloppuna ikkunoihin. Valitsin ikkunahelojen mukaisesti lakatut messinkitangot, joiden paksuudet valikoitui huonetilojen mukaan: alakerran korkeisiin huoneisiin 30 mm tankoa, yläkerran matalampiin tiloihin 20 mm ja vessaan 13 mm salusiinitankoa. Korkeat huoneet kestävät vähän näyttävämmätkin tangot, mutta ylös halusin vähän kevyemmän version, tämä osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Verhotankoajatuksestani en kuitenkaan halunnut joustaa, huomaamaton kiskokin on toki tosi kaunis, mutta tähän taloon perinteinen  tanko sopi minusta ehdottomasti luontevammin.


Tankojen lisäksi piti tietysti hankkia myös tarpeelliset helat. Kannakkeiksi valitsin mahdollisimman yksinkertaisen mallin (suurin osa messinkisistä oli kovin koukeroisia, onneksi löytyi tämä) ja tankojen päihin vain yksinkertaiset päätytulpat. Messinkitanko on itsessään jo niin näyttävä, etten kaivannut siihen enää lisää koristetta, vaikka klassista simppeliä palloakin aluksi harkitsin. Nyt olen kuitenkin tosi tyytyväinen tähän yksinkertaiseen ratkaisuun.

Nyt saan tankojen myötä otettua tarkat mitat tilaan tulevista verhoista, joten tämäkin asia etenee vihdoin. Verhoja kaavailen vain neljään ikkunaan, puolet jäävät siis verhottomiksi. Nämä muutamat verhotkin kuitenkin pehmentävät varmasti tunnelmaa kivasti, odottelen jo kovin niiden saapumista. Vanhaan taloonhan verhot ovat klassinen hankinta, mutta kylläpäs niitä on alkanut taas viime aikoina näkymään ihan kaikenlaisissa yhteyksissä, voisi jo melkein puhua selkeästä verhobuumistakin. Mitäs te tuumaatte verhoista taas pitkästä aikaa - uhka vai mahdollisuus?


Sellaista lyhykäisyydessään tällä viikolla. Ensi viikolla jatkan siis näiden nimenomaisten verhojen kimpussa, saatanpa kirjoittaa aiheesta pari sanaa tänne blogiinkin. Huomenna olisi esittelyssä meidän olkkarin uusin tulokas ja loppuviikosta kurkataan meidän yläkerran kylppäriin. Välissä toki kaikkea muuta pientä ja isompaakin kivaa, joten pysykääpä siis linjoilla. 

Mukavaa alkavaa viikkoa!

This week we got a new railing to our hallway and some brass curtain rods that will be installed in four windows. The rest of the windows remain bare, I don´t want to cover them all. Next week I will order the curtains, cant wait to see them in place!

lauantai 24. syyskuuta 2016

PALA


Pitkästä aikaa ehdin tällä viikolla kirpparille. Mielessä oli erityisesti parin vanhan huonekalun metsästys, mutta eihän kirpparilla juuri koskaan löydä tismalleen sitä etsimäänsä - mutta paljon muuta kivaa kyllä! Olenkin todennut, että parasta on kierrellä second hand -kauppoja silloin, kun ei oikeastaan etsi yhtikäs mitään. Tällöin ne parhaat löydöt tekee.

Tällä kertaa silmäni osui erityisesti vanhaan lasitavaraan; Arabiaa, vanhaa Wirkkalaa ja ties mitä suomalaista taidelasia oli tarjolla valinnan vaikeuteen asti. Päädyin kiikuttamaan kotiin pari eurolla lähtenyttä Arabian kippoa ja nämä kuvien Helena Tynellin Pala-vaasit. Näissä klassikoissa on hauskasti juuri nyt tosi ajankohtainen muotoilu ja väri, ja googlatessani sarjan muita osia huomasin vieläpä saaneeni nämä todella edulliseen hintaan... Mukava saada vähän vanhaa keräilylasia kaikkien uustuotantokippojen sekaan!


Kirppiskierrokseni uloittui vain yhteen paikkaan, kirppiskeskus Hassiselle, mutta kaikkia ihanuuksia tutkiessa sain aikaa kulumaan reippaan tunnin verran - ja helposti olisi mennyt vaikka toinen tunti lisää. Kaikenlaista laatutavaraa sitä voikin bongata käytettynä, nytkin tarjolla olisi ollut rutkasti vanhaa edullista Artekia ja hienoja vanhoja senkkejä vain muutamia mainitakseni. Joskus ihmetyttääkin, miksi ostetaan mieluummin käyttöiältään lyhyttä halpisketjujen tusinatavaraa kuin kestäviä, kauniita kierrätysklassikoita, joiden tyylissä on mistä valita. Hintakin kun näissä alkaa olla suhteellisen sama. No, ehkä nämä ovat makuasioitakin, kaikki eivät patinasta pidä ja se toki sallittakoon.


Olohuoneen senkin päällä majailee tällä hetkellä sekalaista tavaraa: siihen on päätynyt drinkkipiste, pari seilaavaa taulua ja nämä maljakot. Koko senkki taitaa kyllä tuosta siirtyä kohta yläkertaan, ja keksin tuohon tilalle jotakin vähän pienempää. Olohuoneseen tuli tänään yksi uusikin tulokas, josta näkyykin jo pieni vilaus Instagram Storiessani ja näissä kuvissa. Ja matotkin ovat jo vaihtuneet sitten viime jutun. Olohuoneesta kuitenkin lisää vähän tuonnempana, nyt toivottelen mukavaa lauantai-iltaa kaikille!

ps. Sivupalkkiini on ilmestynyt Suomen Blogimedian toteuttama lukijatutkimus. Pyytäisinkin nyt teitä lukijoita klikkaamaan lyhykäiseen tutkimukseen, jotta pystyisimme jatkossa suunnittelemaan vielä paremmin juuri teitä kiinnostavia sisältöyhteistöitä ja kampanjoita. Vastaaminen kestää muutaman hassun minuutin ja kaikkien vastanneiden kesken arvotaan Iittalan 100 € lahjakortteja. Kiitos jo etukäteen vaivannäöstänne!

My new second hand find: Pala-vases from Helena Tynell, designed in 1960´s.

perjantai 23. syyskuuta 2016

TUNNELMAA PERINNEIKKUNOISTA


Saan tasaiseen tahtiin kysymyksiä remontissa käyttämistämme materiaaleista ja tuotteista, ja yritänkin vastailla niihin parhaani mukaan niin postausten yhteydessä kuin erillisissä viesteissäkin. Yksi erityisesti kehuja ja kiinnostusta herättäneistä asioista ovat meidän talon ikkunat, jotka uusittiin kokonaisuudessaan remonttimme yhteydessä. Ikkunoista olen postaillut aiemminkin niiden tilauksen ja vaihdon yhteydessä, mutta koska tästä on vierähtänyt jo aikaa, ajattelin pienen tilannekatsauksen olevan nyt paikallaan. Tässä välissä remontti on kuitenkin edennyt huimasti, ja ikkunat ovat saaneet kavereikseen valmiit pinnat ja lopputuloksen viimeistelevät listat. Jos ennenkin ikkunat olivat kauniit, ovat ne päässeet nyt listojen myötä oikeuksiinsa vielä ihan uudella tavalla!


Aluksi lienee kuitenkin paikallaan pieni pohjustus aiheeseen. Lähtötilanne oli meillä aika ankea, tässä kuva muistin virkistykseksi. Taloon oli vaihdettu 80-luvulla tummanruskeat ikkunat, koko ja malli sentään yritti vähän noudatella alkuperäistä T-ikkunaa, mutta siihen se sitten jäikin. Kun vielä karmit paljastuivat purkutöissä huonokuntoisiksi ja energiatehokkuus oli heikko, oli päätös sillä sinetöity: vaihtoon menee. Ikkunathan ovat yksi merkittävimmistä osista taloa niin julkisivua kuin sisätiloja ajatellen, niinpä halusimme panostaa remontissa erityisesti juuri näihin. Tämä kannatti, sillä talon tunnelma muuttui ikkunoiden vaihdon myötä ihan toisenlaiseksi!

perinteiset ikkunat

Toiveissamme oli mahdollisimman alkuperäisen kaltaiset perinneikkunat ja niinpä valintamme kääntyi joutsalaisen ikkunavalmistaja Sydänpuun puoleen. Tehdasvierailusta voit lukea tarkemmin tästä postauksesta, mallin valintaa ja erilaisia vaihtoehtoja käsiteltiin puolestaan täällä. Vasta-asennettuihin ikkunoihimme voi kurkata tässä jutussa. Huh, kuinka noista talvisista kuvista tuntuukaan olevan aikaa, remontti oli sisäpuolelta tuolloin vielä ihan alkutekijöissään.

Valitsimme ikkunoiden mallin talon alkuperäisten piirustusten mukaan, jo niissä ruokasaliin ja olohuoneeseen oli piirretty isot kolmiosaiset T-ikkunat ja muualle taloon yksinkertaiset T-ikkunat, kaikki pienillä yläruuduilla varustettuina. Valinta osui oikeaan, kylläpä vain ikkunat ovat komeat paikassaan! Kahdesta ylemmästä kuvasta voi verrata eroa vanhan ja nykyisen välillä. Toki ympärillä on muuttunut paljon muutakin, mutta ero tunnelmassa on silti sellainen, ettei sanoja juuri enää näiden kuvien jälkeen tarvita.

vanha talo

Erityisesti ikkunoissa ihastuttaa niiden hienot detaljit: messinkiset helat (joissa löytyy muuten vaihtoehtoja joka tyylisuuntaan sopiviksi), kauniit puiteprofiilit ja perinteiset sisään- ja ulospäin avautuvat ikkunat (tässäkin on vissi ero tyylissä ja ulkonäössä, vaikka tosin käytännöllisyys on sisäänpäin aukeavien puolella). Puhumattakaan konevedetystä lasista, joka tekee pientä aaltoilua ja vääristymää lasiin aitoon vanhan ajan tyyliin sopivasti. Tästä lasista olenkin saanut useita kyselyjä, kerrotaanpa siis täälläkin, että minusta se oli oikein hyvä valinta. Ikkunoidemme sisäpuolella on normaali lasi ja konevedettyä on vain ikkunoiden ulkopuolella. Silti aaltoilu näkyy hyvin, toki toisissa enemmän kuin toisissa, mutta elävyyshän ja vaihtelevuushan tässä juuri on se ajatuskin. Kovin paljon lisäkustannuksiakaan ei tästä valinnasta tullut, joten minusta se on ehdottomasti harkinnan arvoinen. Taas pieni yksityiskohta, mutta tuo tehokkaasti lisää autenttista vanhan ajan tunnelmaa.

vanhan talon ikkunat

Ikkunat olivat komeat jo ensinäkemältä, mutta nyt listoitusten jälkeen ne pääsivät vasta oikein kunnolla oikeuksiinsa. Leveä karmilista jatkaa tyyliä ja kehystää ikkunan kauniisti, nyt ne todellakin ovat tilojen kruunuja. Tähän ruokasalin ikkunaan, kuten pariin muuhunkin, on suunnitteilla vielä verhot, täysin valmiin ilmeen näettekin vasta tuonnempana kaikkien yksityiskohtien valmistuttua. Kaikkia kauniita ikkunoita en henno kuitenkaan peittää, vaan osa saa jäädä ilman verhoja.


Siinä missä oleskelutilojen ikkunat ovat näyttävän isot, on keittiössä, olohuoneen toisella sivulla ja vessassa puolestaan nämä kapeammat T-ikkunat. Varsinkin keittiöstä tuli näiden myötä ihan eri oloinen, paljon kotoisampi ja valoisampi. Alkujaanhan tuossa oli vain yksi ruskea ikkuna suurin piirtein keskellä tilaa, ja tilakin oli miltei puolet nykyistä pienempi. Keittiön ulkoseinä on sen verran paksumpi, että siihen sattui tulemaan myös talon leveimmät ikkunapenkit - ne ovat ihan täydelliset yrteille, kynttilöille, kasveille ja kaikelle muulle kauniille. Vielä en ole ehtinyt hankkia ikkunoille pitkää riviä yrttejä, mutta sen aion kyllä tehdä. Runsaat yrttirykelmät ovat minusta äärettömän kauniita ja kotoisia juuri tällaisen ikkunan rinnalla.


Yläkerran ikkunatkin mukailevat vanhaa: täällä ikkunat ovat kolmijakoisia, ja yläosan T-puite on jätetty tilan mataluuden vuoksi pois. Kapea vaakapuite yhdistää kuitenkin ikkunat alakerran vastaaviin.Tämä työhuoneen ikkuna oli erikoistapaus, sillä naapuritalon läheisyyden vuoksi kaikkiin tämän seinämän ikkunoihin (eli tähän ainoaan huoneeseen) piti asentaa määräysten mukainen paloikkuna. Tässä kohtaa perinnemallit sai unohtaa, sillä paloikkunan tulee olla yhtenäistä lasia. Ikkuna toteutettiinkin kaksiosaisena: ulkopuite tuli Sydänpuulta, jotta julkisivu säilyi yhtenäisenä. Sisäpuoleksi tilasimme sitten erillisen paloikkunan. Ulkoa päin eroa ei huomaa ollenkaan, mutta mikään kaunotar tämä ei sisältä päin katsottuna kyllä ole. Tuohon onkin tulossa runsaat verhot, jotka vähän häivyttävät tuota ikkunaa ja samalla myös tuota tylsää naapurin seinää.


Meidän makuuhuoneen puoleisessa päädyssä ei tuota ongelmaa onneksi ollut, vaan tänne saimme ihan kokonaisen Sydänpuu-ikkunan talon muuhun tyyliin sopivasti. Näin jälkikäteen ajatellen yläkerran ikkunat olisivat voineet olla vähän korkeammatkin, ne kuitenkin tilattiin ennen yläpohjan avaamista, joten tilan lopullista korkeutta pystyi vain arvailemaan. Huonekorkeutta saikin lopulta tilaan pikkuisen arvioitua enemmän, joka tietysti oli positiivinen juttu, mutta ikkuna jäi sitten niille sijoilleen. Listoituksen jälkeen sekin kyllä näyttää minusta jo oikein sopusuhtaiselta ja jopa aika isolta huonetilaan nähden... Tähänkin on tulossa vielä verhot ihan nukkumamukavuuden takia, ja hyvähän niillekin on jäädä tilaa. Nyt kuitenkin nautin, kun näen aamulla herätessäni suoraan sängystä kauniin ikkunan ja sen takaa kuultavan taivaan. Itse herään selkeästi parhaiten luonnonvaloon, niinpä valoisuuskaan ei haittaa - varsinkin kun on näin nätti ikkuna ja kaunis maisema, joka sen takaa aukeaa.


Seuraavaksi työn alla on ne mainitsemani verhot, tangot odottelevat jo täällä asennusta. Sittenpä vain verhoja ompelemaan, ja ikkuna-asiat ovat tältä puolelta taputeltu. Ulkopuolelle pitäisi vielä askarrella ikkunasmyygit, tämä homma on jäänyt auttamattomasti kaiken muun jalkoihin. Näiden valmistuttua kurkataan ikkunoita ja julkisivua vielä paremmin ulkoa päin, tässä yhteydessä on luvassa myös herkullisia ennen-jälkeen kuvia. Ja kyllähän valmista lopputulosta vielä sisäpuoleltakin näytetään, muutama ennen-kuva lienee paikallaan myös tuolloin. Näitä juttuja odotellessa kannattaa ikkunoista kiinnostuneen lukaista jo alussa mainitsemani aihetta käsittelevät aiemmat postaukset:

 Uudet ikkunamme


Our windows are new, but they look like they were originals. We ordered them from Finnish window manufacturer Sydänpuu, and the result is stunning. I love all those fine details, brass fittings, beautiful wooden profiles and old fashioned wavy glass. They were worht every penny, the new windows changed the look and the athmosphere of our house significantly better.

Ikkunat Sydänpuu/Rakentajan Sarokas. Tuotteista saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan. 

torstai 22. syyskuuta 2016

PUNAJUURIPIIRAKKA

beetroot pie

Uuden keittiön myötä olen löytänyt kokkailuintoni ihan uudestaan. Vuosi kului leipomatta ja laittamatta, ihan vain pakolliset pöytään vääntäen. Mutta nyt on kellossa taas ihan eri ääni, into on palannut ja täällä uudessa keittiössä on tullut laitettua jo vaikka mitä; leivottua, paistettua ja kokattua pitkän kaavan mukaan kaikenlaisia patoja ja punaviinisooseja. 

Mitä raaka-aineisiin tulee, on punajuuri yksi meidän molempien suosikeista. Tätä tulee syötyä varsinkin syksy- ja talviaikaan, kun vihannekset alkavat olla kaupoissa jo vähän nahkeita ja mauttomia. Ehdoton lempparimme on punajuuri-vuohenjuustolisäke (toimii loistavasti vaikka pihvin tai uunipaistin kylkiäisinä), mutta muitakin variaatioita on tästä aineksesta kyllä väännetty. Tänään kokeilin punajuuripiirasta, josta tulikin sen verran maistuva, että päätin jakaa reseptin täälläkin. Sen vain sanon, että jos omistaa meikäläisen lailla marmoritason, saa tämän aineksen kanssa olla tarkkana. Punajuuren keittäminen onkin tästä syystä nykyään aina vähän kuumottavaa touhua...


PUNAJUURIPIIRAKKA

2 keitettyä perunaa (tai esim. ylijäänyttä muusia)
200 g voita
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1 1/2 dl ruisjauhoja
suolaa

6 punajuurta (mielellään isoja, toim. huom)
1 valkosipulinkynsi
1 kesäsipuli varsineen
fetajuustoa
oliiviöljyä
suolaa 

Kuori ja keitä perunat, murskaa ja lisää joukkoon pehmeä voi. Sekoita jauhot keskenään, mausta suolalla. Sekoita ainekset ja vaivaa taikinaksi, nosta jääkaappiin lepäämään

Leikkaa kypsät punajuuret ohuiksi viipaleiksi, kuori ja hienonna sipulit ja kuullota oliiviöljyssä muutama minuutti. 

Kauli taikina vähän piirakkavuokaa isommaksi ympyräksi jauhotetun leivinpaperin päällä. Nosta punajuuriseos pohjan keskelle ja käännä taikinan reunat punajuurien päälle. Paista vuoassa 200 asteessa noin 20 min. Ripottele valmiin piirakan päälle fetajuustoa ja halutessasi myös kourallinen yrttejä ja pinjansiemeniä.

...ja sitten vain ääntä kohti!


Along with our new kitchen I have refound my inspiration for cooking and baking. Today I made beetroot pie, it´s very simple to make and tastes delicious. Such a perfect meal for these chilly autumn nights!